Moi ja kiva kun oot täällä.

Veistoksieni aihioina käytän paljon vanhoja työkaluja, risoja koneen osia ja muuta tarkoitukseen sopivaa romurautaa mutta toisinaan myös vanhaa puuta tai vaikkapa tiiliä. Oleellista on, että materiaali on elänyt jo ainakin yhden elämän ja nyt pyrin antamaan sille uuden. Ruoste tai öljy, lika tai laho eivät ole ongelmia, ne ovat luonteenpiirteitä. Jokaisella osasella on oma historiansa ja mielestäni niiden ei tarvitse päätyä sardiinipurkeiksi vaan voivat jatkaa tarinaansa vaikkapa kirjahyllyssäsi.

Toivon, että pidät teoksistani ja että ne aiheuttavat vaikka pienen hymyn tai pikkuisen oivalluksen ilon, kun tunnistat osaset, joita teoksessa on käytetty.

Töissäni koitan yhdistää karheuden, lämmön ja silmäkulman pienen pilkkeen. En yritä piilottaa materiaalin menneisyyttä — päinvastoin, annan sen näkyä ja parhaani mukaan korostan sitä. Kun romu käsissäni löytää uuden muodon, syntyy toivottavasti jotain, joka on samaan aikaan oivaltavaa ja vähän vitsikästäkin. Sellaista, joka ei ota itseään kovin tosissaan, vaikka jalustalla seisookin.

Terveisin, Marko